Muutaman päivän päästä on 1.5. ja meillä tulee poikaystävän kanssa 8 kuukautta seurustelua täyteen.
Monelle muulle se saattaa kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta jo heti silloin kun me tavattiin, musta tuntui kuin olisin tuntenut tuon toisen jo pitkään. Varsinkin nyt, kun viimeiset 3kk ollaan vietetty lähes kellon ympäri yhdessä, on tosi vaikeaa kuvitella, että mitä jos ei ois koskaan tavattu, tai hei millasta elämä muuten oli silloin sinkkuna.
Oon huomannut, että mun elämänlaatu on parantunut, tai sanoisin että en oo enää niin yksinäinen, kuin mitä välillä oon tuntenut olevani. Tottakai mulla on ystäviä ja kavereita, mut selkeesti multa oli puuttunut palanen ja niin klisee kun tämä onkin, niin nyt se palanen on ollut paikallaan.
Eihän tää pelkkää ruusuilla tanssimista ole ollut. Välillä riidellään ja itketään, mutta heti sovitaan ja luodaan sitä mukaa uusia pelisääntöjä. Vaikeinta on ehkä ollut sovittaa kahden, jo jonkin aikaa omillaan asuneiden ihmisten täysin erilaiset toimintatavat yhteen, mutta kompromisseja pitää pystyä tekemään. Mut oon esimerkiksi huomannut, että oon tosi tarkka keittiön siisteydestä ja siitä miten pyykit laitetaan telineeseen kuivumaan. Ja jos tehdään mulle tuttua ruokaa, niin sillon mä oon johdossa.
Tosiaan, kun puoli vuotta tuli täyteen pari kuukautta sitten, poikaystävä kysyi haluaisinko muuttaa hänen luokseen asumaan. Jo siinä vaiheessa olin viettänyt lähestulkoon kuukauden hänen luonaan, enkä oikein tarkkaan muistanut, koska olisin viimeksi nukkunut omalla asunnollani keskustassa. Pikkuhiljaa tavarat alkoi siirtyä. Ensin tuli lisää vaatteita, sitten tuli ne loputkin vaatteet. Sitten astiat, yksi pöytä. Meikit. Ja huomenna tulee loppu omaisuus.
Sitten se alkaa olla todellista. Mulla on avomies, ketä rakastan yli kaiken ja kenen kanssa ihan helposti näen viettäväni vaikka koko loppuelämän. Näen, kuinka kuvioihin tulee parin vuoden sisään koira, sitten joskus kaksi lasta. Mutta niillä ei ole kiire, koska onhan tässä aikaa. Vaikka koko loppuelämä.
Kivaa vappua kaikille! Itse vietän sen töitä tehden, mutta nauttikaa munkin (hehe) puolesta!
