Pitkä odotus päättyy

00:03

Kello on 23:58. Parin minuutin päästä voin sanoa, että mieheni tulee tänään kotiin!

Nää on ollut mun elämäni pisimmät 2,5 viikkoa. Ei tsiisus. Se on jännä, kuinka 22 vuotta elämästään on pärjännyt hyvin yksin ja itsenäisesti, ja sitten tapaa tuollaisen ihanan ihmisen josta ei kykene olemaan erossa hetkeäkään.

Meillä tulee ylihuomenna (kello on nyt 00:01) täyteen 9 kuukautta seurustelua. Mä en vieläkään voi käsittää, että oon ollut niin pitkään parisuhteessa, vaikkei 9 kuukautta lopulta pitkä aika ees vielä olekaan.

Oon ollut onnellisempi kuin koskaan, poislukien nämä vajaat kolme viikkoa. Oikeasti, en ole tuntenut onnellisuutta läheskään samalla tavalla, kuin mitä tunnen kun mieheni on kotona tai Suomessa ylipäätään. Tämä on kai sitä, kun hänellä on osa minua - sydämeni. 

Lässynlää ja blaa blaa, TÄNÄÄN mieheni tulee kotiin (kello on nyt 00:02), ja reilun 15 tunnin kuluttua saan jo halata ja pussata häntä koko 2,5 viikon edestä. En malta oottaa!

Kuka mä olen?

22:26

Mä tykkään vastailla kysymyksiin ja aikoinaan IRC-galleriassa täytin niitä kysymyspostauksia sinne päiväkirjaan/blogiin lähes päivittäin. :D

Löysin täältä nämä kysymykset englanniksi ja ajattelin, että eiköhän näistä saa selvää jos jätän suomentamatta. Vastaan kuitenkin suomeksi.


Are you named after anyone?
- Mun toinen nimi kulkee suvussa, mutta etunimellä ei ole mitään tuollaista tarinaa.

When was the last time you cried?
- Tänään itkin, kun poikaystävä laittoi viestiä reissustaan ja sanoi, että ikävöi mua niin paljon että tahtoisi hypätä seuraavaan koneeseen ja tulla takaisin. 

Do you have kids?
- Ei ole lapsia vielä.

If you were another person, would you be a friend of yourself?
- En tiedä. Kyllä mä ehkä olisin. Alku vois olla hankalaa, mutta mä oon tosi luotettava ja hyvä kuuntelemaan, niin enköhän mä olis.

Do you use sarcasm a lot?
- Kyllä! Ärsyttää, kun aina toiset eivät sitä ymmärrä.

What’s the first thing you notice about people?
- Kulmakarvat. Katon oikeestaan aina ekana kulmakarvoja. En väitä, että mulla itsellä olisi täydelliset kulmat, mutta kyllä mä silti välillä ihmettelen, että millaisia virityksiä ihmisillä on. Pinnallista, I know.

What is your eye color?
- Mun silmissä on sinistä, vihreetä, harmaata ja vähän keltaista.

Scary movie or happy endings?
- Happy endings. Ennen tykkäsin myös kauhusta, mutta koska oon toivoton romantikko, niin onnelliset loput on enemmän mun juttu.

Favorite smells?
- Tuore pulla, vastavärjätty tukka ja poikaystävän deodorantti.

What’s the furthest you’ve ever been from home?
- Varmaankin, kun olin Belgiassa viikon verran kiertelemässä.

Do you have any special talents?
- En taida osata mitään erityistä.

Where were you born?
- Synnyin tosi pienelle paikkakunnalle, jossa asuin elämäni ensimmäiset 19 vuotta.

What are your hobbies?
- En tällä hetkellä harrasta säännöllisesti mitään, mutta tykkään musiikista. Soitan vähän pianoa, vähän kitaraa, vähän rumpuja, vähän bassoa ja vähän ukulelea. Laulan myös about päivittäin.

Do you have any pets?
- Meillä ei vielä ole lemmikkejä, mutta vanhempien luona on kissoja ja poikaystävän vanhemmilla on koira. Meille tulee kisuvauva kesän lopulla, ja koira sitten joskus vuoden tai parin päästä.

Do you have any siblings?
- Mulla on kaksi pikkuveljeä, he ovat mua kaks vuotta nuorempia ja ovat siis kaksosia.

What do you want to be when you grow up?
- Vaimo ja äiti.

Who was your first best friend?
- Ala-asteelta yksi tyttö, kenen kanssa en enää nykyään ole tekemisissä.

How tall are you?
- Mä olen 178 senttiä pitkä.

Funniest moment throughout School?
- Hauskinta koulussa oli ehkä klikit. Miten olikaan sellaisia porukoita, jotka eivät tulleet millään keskenään toimeen. 

How many countries have you visited?
- Viidessä maassa olen käynyt.

What was your favorite/worst subject in High School?
- Lemppariaine oli musiikki, inhokki taisi olla matikka. Historia oli kans jotenkin tosi tylsää mun mielestä, vaikka nykyään kiinnostaakin ja katson paljon dokkareita.

What is your Favorite drink? Animal? Perfume?
- Lempparijuoma on kokis, eläin kissa ja hajuvesi on Beyoncén Rise.

What would you (or have you) name your children?
- Ollaan mietitty muutamia nimiä, mutta en paljasta niitä.

What Sports do you play/Have you played?
- En oo koskaan ollut urheilijatyyppiä, mutta koulussa tykkäsin lentopallosta ja pesäpallosta.

Who are some of your favorite YouTubers?
- Suomalaisista tubettajista tykkään katsoa Hermannia ja Sitaa. Ulkomaisista en juurikaan katso enää muita kuin Zoellaa, ja häntäkin harvoin.

How many Girlfriends/Boyfriends have you had?
- Nykyinen poikaystäväni on mun ensimmäinen vakava suhde. Yläasteella "seurustelin" jonkun viikon ja lukion alussa deittailin noin kuukauden. 

Favorite memory from childhood?
- Kun isä otti olkapäille ja kuljetti ympäri taloa.

How would you describe your fashion sense?
- Mulla on oma tyyli. Pukeudun aika paljolti mustaan, mutta vaatteet joita käytän ei oo mitään kovin erikoisia. Erikoisin vaate jonka omistan, on ehkä punainen pitkä denimtakki, jonka ostin viime vuonna Monkista.

What phone do you have? (iOS v Android?)
- Mulla on iPhone 6.

Tell us one of your bad habits!
- Mun paha tapa on kaivaa nenää. Todella ällöttävää, tiedän!

Paluu yläasteelle

09:48

Yhtenä yönä kauempana asuvat, pitkään tuntemani ystävät olivat poistuneet yhteisestä Whatsapp-ryhmästämme sanomatta sanaakaan. Jäljelle jäivät minä, ja yksi toinen ystäväporukastamme.

Jäljellä olimme me, jotka olemme parisuhteessa.

Mä en ole koskaan ollut sellainen ihminen, joka viettäisi kovasti vapaa-aikaa kavereidensa kanssa, vaan olen aina viihtynyt paljon kotona. Yläaste-lukioaikoina kun asuin vielä vanhempieni luona, oli sieltä matkaa keskustaan eikä ollenkaan julkista liikennettä, joten se oli yksi syistä miksi minusta kasvoi itsenäinen ja omasta rauhasta ja yksinolosta nauttiva ihminen. En ole myöskään pariin vuoteen nauttinut baareissa ravaamisesta, vaikka sitä olen välillä pakosta tehnytkin, jotta voisin viettää aikaa ystävieni kanssa.

Mä olen asunut nyt Helsingissä reilun vuoden, sitä ennenkin pysytellyt noin 100 kilometrin säteellä Helsingistä. Meidän "jengistä" osa muutti Tampereelle, yksi Jyväskylään, yksi Lappeenrantaan, eli hajontaa on. Koska valtaosa jengimme väestöstä (lue: 3) asuu Tampereella, kaikki yhteiset ajanviettomme on sijoittuneet sinne, eli junalla matkustaminen ja VR:n hinnat on tulleet tutuksi.

Koska välimatkaa on jonkin verran, niin ihan nopea piipahdus ei aina onnistu, varsinkaan jos on yhtään päällekkäistä ohjelmaa. Lisäksi mulla oli tänä keväänä taloudellisesti todella tiukkaa, joten ylimääräiseen ei jäänyt juurikaan rahaa. Jouduin jättämään välistä muutamia tyttöjenviikonloppuja, koska mulla ei ollut yksinkertaisesti rahaa junalippuihin.

Kun mä aloin seurustella, ystävät olivat kaikki ihan innoissaan siitä ja olivat sitä mieltä, että jo oli aikakin mun löytää kumppani ja että olen onneni ansainnut. Heitä kiinnosti paljon, että miten meillä menee ja he innokkaasti odottivat pääsevänsä tapaamaan poikaystäväni. Sitten ääni muuttui kellossa.

Ystävät alkoivat syyttää parisuhdettani siitä, ettei mulla ollut enää aikaa heille. Kerroin taloudellisesta tilanteesta, eivätkä he tuntuneet ymmärtävän millään. Kerroin uusista töistäni, jotka olin juuri aloittanut. Eivät ymmärtäneet. Yhtäkkiä heitä ei kiinnostanut parisuhdejutut, eivät minun eikä toisen parisuhteilevan ystävämme, vaan meidän juttumme sivuutettiin ja he keskustelivat sinkkujutuista ja tindereistä ja baarista kotiin viemistään miehistä.

Yhdellä ystävistämme lähestyi synttärit ja hän laittoi viestiä yhteiseen ryhmäämme ja kutsui meidät kaikki juhlimaan. Ajattelin, että voisin mennä, mutta en muistanut työvuorojani joten en vastannut heti mitään. Seuraavan yön aikana kaikki ystävämme olivat poistuneet ryhmästä, ja jäljelle jäimme me kaksi parisuhteessa olevaa.

Olin jo muutamia päiviä aiemmin miettinyt, että ryhmämme on ollut kovin hiljainen jo jonkin aikaa, kun usein siellä saattoi tulla kymmeniä viestejä päivässä. Keskusteltuani yhden ryhmän jättäneen "ystäväni" kanssa, hän kertoi että he olivat luoneet uuden ryhmän keskenään, ilman meitä parisuhteilevia, koska olivat kyllästyneet siihen ettei meillä ollut koskaan aikaa tavata heitä ja olimme aina vain poikaystäviemme kanssa.

Mä en edes voi käsittää että tällaista tapahtuu, ollaan kuitenkin kaikki päälle kakskymppisiä, opiskelevia tai töissä käyviä, omillaan asuvia "aikuisia". Mutta tää oli ihan todellista.

Mä olen onnellinen, että mulla on ystäviä myös Helsingissä, mutta pitkien ystävyyssuhteiden katkeaminen näinkin lapsellisella tavalla on oikeasti naurettavaa. Kuka käyttäytyy näin? Ehkäpä tämän pitikin päättyä juuri näin.

Eroahdistusta

21:03

Viime viikko oli aivan kamala.

Poikaystäväni, tai pitäisikö sanoa avomieheni, lähti eilen lähes kolmeksi viikoksi ulkomaille. Siitä lähtien kun ollaan ekan kerran tavattu, ollaan oltu erossa maksimissaan viikon ajan ja silläkin välillä soiteltu ja viestitelty jatkuvasti.

Oli ihan kamalaa, kun piti hyvästellä kolmeksi viikoksi jo eilen aamulla kun lähdin töihin, sillä mies lähti työpäiväni aikana. Viime yönä puhelin (eli whatsapp-puhelu) soi puoli neljältä aamuyöllä, kun reissuporukka oli päässyt perille ekaan kohteeseensa. Oli ihana kuulla miehen ääni, mutta kun puhelu päättyi, niin itkuhan sieltä pääsi.

Niin kuin koko viime viikonkin jatkuvasti päivittäin. Ja sitten oli ihan kamalaa, kun tuli huono omatunto siitä, että itkee toisen edessä kun toinen on oikeesti innoissaan lähdössä reissuun.

Mut kyllä tää tästä. Onneks nykyään on niin helppoo vaan olla yhteydessä esimerkiks just whatsappin kautta. Muuten tää olis kyllä ihan mahdotonta.