Kello on 23:58. Parin minuutin päästä voin sanoa, että mieheni tulee tänään kotiin!

Nää on ollut mun elämäni pisimmät 2,5 viikkoa. Ei tsiisus. Se on jännä, kuinka 22 vuotta elämästään on pärjännyt hyvin yksin ja itsenäisesti, ja sitten tapaa tuollaisen ihanan ihmisen josta ei kykene olemaan erossa hetkeäkään.

Meillä tulee ylihuomenna (kello on nyt 00:01) täyteen 9 kuukautta seurustelua. Mä en vieläkään voi käsittää, että oon ollut niin pitkään parisuhteessa, vaikkei 9 kuukautta lopulta pitkä aika ees vielä olekaan.

Oon ollut onnellisempi kuin koskaan, poislukien nämä vajaat kolme viikkoa. Oikeasti, en ole tuntenut onnellisuutta läheskään samalla tavalla, kuin mitä tunnen kun mieheni on kotona tai Suomessa ylipäätään. Tämä on kai sitä, kun hänellä on osa minua - sydämeni. 

Lässynlää ja blaa blaa, TÄNÄÄN mieheni tulee kotiin (kello on nyt 00:02), ja reilun 15 tunnin kuluttua saan jo halata ja pussata häntä koko 2,5 viikon edestä. En malta oottaa!