Erosta on nyt päälle neljä kuukautta. Kesä meni vauhdikkaasti töiden parissa, sillä vaikka luulin kesän olevan iisi töiden puolesta, niin sitä se ei ollut. Sairaslomapaikkaukset ja oma vain viiden päivän loma kertokoon kaiken.
Alkukesä meni tosi sekavissa tunnelmissa. Toisaalta olin surullinen eron jäljiltä, mutta toisaalta olin myös erittäin helpottunut ja onnellinen siitä, ettei enää tarvinnut kantaa toista ihmistä. Ero helpotti myös toista osapuolta ja hänen ahdistuskohtauksensa loppuivat kuin seinään erottuamme. Ehkä sekin kertoo jotain siitä, kuinka toivoton meidän parisuhteemme tilanne oli tuolloin.
Eksä muutti tosiaan alle viikko eron jälkeen pois ja hän on nyt myös saanut elämänsä reilaan. Minä jäin asumaan yhteiseen asuntoomme, lähinnä koska vuokrasopimus sitoo vuoden loppuun asti. Sen jälkeen minäkin etsin hieman pienemmän asunnon, sillä let's face it, kolmio on liian iso asunto minulle. Kaksio riittäisi varsin hyvin.
Alkukesän selasin Tinderiä aktiivisesti. Sieltä löytyikin eräs vanha tuttu, mihin jo tavallaan viittasin edellisessä postauksessa. Hän osoittautui paljon puhetta, ei tekoja -tyyppiseksi ihmiseksi. Asumme toisistamme alle kilometrin etäisyydellä, mutta hän ei kyennyt tapaamaan. Ja tähän ihmiseen tuhlasin aikaani kuukauden.
Toinen tyyppi joka löytyi Tinderistä oli lähikaupungissa asuva kolmekymppinen australialaismies, joka oli tullut Suomeen, koska oli mennyt naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Hän kertoi eronneensa vaimostaan, ja siksi oli Tinderissä. Pienen salapoliisityön seurauksena sain selville (Facebookista) että hän on yhä naimisissa ja hänellä on itse asiassa lapsikin. Hän selitti, ettei ollut halunnut kertoa ettei pelota minua pois, ja että he ovat eronneet mutta oleskeluluvan takia he eivät vielä virallisesti olleet eronneet. Ajattelin että selvä, olen antanut hänelle tilaisuuden kertoa totuuden ja hän teki sen. Tapasimme luonani ja vietimme päivän yhdessä. Sen jälkeen hän ghostasi minut. Todennäköisesti hän oli valehdellut minulle vaimostaan ja oli todellisuudessa edelleen naimisissa, mutta halusi vain seksiä.
Kolmas Tinder-tyyppi olikin sitten taas eräästä lähikaupungista, minua pari vuotta vanhempi tyyppi. Vaikutti tosi hyvältä viesteillä, mutta ensinnäkään hänen kuvansa ei yhtään vastannut hänen ulkonäköään, hän oli hieman outo tyyppi ja worst of all, hän tilasi pizzansa suolakurkuilla. SUOLAKURKUILLA. Hän oli kyllä reilu tyyppi ja laittoikin seuraavana päivänä viestiä että oli ihan mukava tavata, muttei koe että tarvitsee tavata uudestaan.
Sillä välin kun olin selaillut Tinderiä, eräs vanha kaveri kenet olen tuntenut jo yläasteelta asti, vastasi mun snäppistoryyni juhannuksen aikaan. Hän on mun parhaan ystäväni hyvä kaveri, ja siksi olemme aikoinaan viettäneet paljonkin aikaa yhdessä. Juhannuksesta meillä alkoi päivittäinen juttelu joka ei ole tähän päivään mennessäkään katkennut. Aluksi juttelu oli todella neutraalia, lähinnä kuulumisten vaihtoa ja päivittämistä koska emme olleet tavanneet muutamaan vuoteen tai olleet missään tekemisissä. Pikkuhiljaa juttu syveni diipimmälle tasolle ja musta alkoi tuntua, että voisiko tässä olla jotain.
Kuukauden juttelun jälkeen lähdin käymään hänen luonaan parin tunnin päässä olevassa kaupungissa. Lähdin sinne ilman odotuksia, lähinnä hauskaa tavata pitkän ajan jälkeen, ja hän lupasi kokata mulle. Pelkäsin, että siitä tulisi kiusallista, koska emme koskaan olleet mitenkään läheisissä väleissä ja emme tosiaan olleet nähneet pariin vuoteen. Se ei kuitenkaan ollut ollenkaan kiusallista. Aluksi se oli kuulumisten vaihtoa, mutta siitä homma pikkuhiljaa kehittyi siihen, että kohta olinkin hänen kainalossaan ja tuijottelimme toisiamme syvälle silmiin. Hän sanoi, ettei olisi ikinä uskonut että nyt oltaisiin tässä tilanteessa. Sitten suutelimme.
Siitä se juttu sitten oikeastaan alkoi. Kävin hänen luonaan muutaman viikon välein ja tuli hän käymään myös minunkin luonani. Noin kuukausi "ekoista treffeistä" (kuten tuota ensimmäistä vierailua me kutsutaan) hän sanoi, että ajattelee mua kyllä ihan tyttöystävänä. Ja kaksi viikkoa sitten hän sanoi rakastavansa mua.
Mä en voi edes sanoin kuvailla, kuinka onnellinen mä olen. Ja kuinka merkityksellistä oli kokea se ensimmäinen parisuhde, sillä se oli ikäänkuin trial run ja nyt saan kokea sen, kun oikeesti kaikki matchaa täydellisesti yhteen. Musta ei ole ikinä tuntunut tältä. Ja joo, en olisi ikipäivänä voinut kuvitellakaan seurustelevani tän tyypin kanssa, eikä kyllä hänkään minun kanssa. Mutta kuten hän sanoi, olen parasta mitä hänelle on ikinä tapahtunut ja olen kyllä täysin samaa mieltä hänestä. Niin aitoa rakkautta, mitä meidän välillämme on, en ole ikinä kokenut. Meidän homma toimii niin hyvin. Me ollaan samalla aaltopituudella. Ja ennen kaikkea onnellisia. Todella onnellisia.
Joo, ehkä nopeeta toimintaa eron jälkeen, mutta toisaalta ei ole olemassa mitään oikeeta aikarajaa. Ja kuten sanoin jo edellisessä postauksessa, niin mä olin käynyt läpi eroprosessia jo kuukausia ennen kuin se varsinaisesti tapahtui. Ja miksi ei saisi toimia just niin kuin omasta itsestä parhaalta tuntuu?
Mä olen maailman onnellisin, maailman rakastetuin ja maailman tyytyväisin ihminen. Ja I think I've found my person.
