Se pelottava kolmikirjaiminen sana on todellisuutta nyt.

Ero.

Helatorstaina istuttiin alas, keskusteltiin ja yhteisellä päätöksellä päädyttiin eroon. Seuraavana maanantaina hän muutti pois.

Nopeeta ja kivutonta.

Oikeasti ollaan molemmat nyt paljon onnellisempia erillään. Tai ainakin minä olen. Toisaalta välillä tuntuu todella yksinäiseltä. Niinkuin just nyt.

Oon käynyt tätä eroprosessia niin pitkään läpi jo itekseni, ettei ero itsessään tuntunu niin pahalta. Siksi oon jo edennytkin asioissa paljon ja myös etsinyt seuraa yksinäisille illoille. Tosin tuloksetta. Ehkä joku voima vielä kuitenkin estelee mua. Mikä voi olla ihan hyväkin.

Tahtoisin elää vapaasti ja onnellisena, mutta jumitun asioihin tosi helposti. Oon tälläkin hetkellä jumissa menneisyydessä, tosin paljon pidemmällä kuin mihin vasta päättynyt parisuhde yltää. Mulla taitaa olla paha tapa palata vanhoihin juttuihin, jotka ei oo ikinä sit oikein edenneet mihinkään. Niin on käyny taas.

Ehkä jonain päivänä mä olen täysin onnellinen ja tyytyväinen siihen, mitä mulla on elämässä. Sitä päivää odotellessa.