Mä rakastan Jane Austenia. Oon lukenut lähestulkoon kaikki hänen teoksensa sekä suomeksi että englanniksi. Oon katsonut aboout kaikki filmatisoinnit kyseisistä teoksista. Omistan fanikamaa. Huh.

Hömppäleffat oli yhdessä vaiheessa mulle tosi vahva pakokeino todellisuudelta. Mun leffahylly pursuili toinen toistaan mauttomampia ja kornimpia draamoja, joita olin ehtinyt osan jo kuluttaa loppuun. Kun en itse saanut romantiikkaa osakseni, hain sitä fiktiivisestä maailmasta ja ihastuin yhteen jos toiseenkin herraan niissä elokuvissa.

Mun number one rakkaus on kuitenkin Mr. Darcy. Siis toi Ylpeys ja ennakkoluulo. Pride and Prejudice. Stolthet och fördom. Mitä näitä nyt oli. (Ei vitsi pitäiskin lukea toi ruotsiksi!)

Ylpeys ja ennakkoluulo (vuoden 2005 leffa) tuli telkkarista jonain hämyisenä lauantai-iltapäivänä joskus muutamia vuosia sitten. Satuin makaamaan sohvalla telkkarin edessä ja sivusilmällä katselin elokuvaa. Ei mennyt kuin hetki kun olin nenä kiinni telkkarissa ja olin ihan lumoutunut. Mua harmitti kun en ollut nähnyt koko elokuvaa, ja sit metsästin sitä netistä seuraavan illan. Jostain mä sen sitten löysin ja katsoin, ja teki heti mieli katsoa uudestaan. Sit mä googlailin ja tajusin et niin, tää on tän Austenin kirja. Mistähän mä saisin sen käsiini että voisin lukea sen?

Olin mummulassa käymässä ja tutkin siellä kirjahyllyä sattumalta, ja löysin sieltä tän kirjan. Se oli vanha, vuoden -46 painos tästä kirjasta ja vähän jo elämää nähneet kannet näytti houkuttelevilta. Pyysin kirjaa mummulta lainaan, mutta mummu sanoi, että saat pitää sen. Siitä lähtien se on ollut mulle tärkein teos kaikin puolin.

Musta on ihanaa, että sekä kirja että filmatisoinnit on hyviä. Yleensä niissä on niin paljon ristiriitoja että se vain ärsyttää. En väitä etteikö noissa olisi, mutta molemmat iskee muhun silti niin vahvasti. Musta tuntuu, etten koskaan ikinä tule löytämään yhtä hyvää kirjaa, kuin se.

Seuraavaksi lukulistalla ois Anneli Auerin Murhalesken muistelmat.