Viikon päästä mulla ja poikaystävällä tulee puoli vuotta seurustelua täyteen.

Tää on pisin parisuhde mitä mulla on ikinä ollut, ja oikeasti tuntuu että oltais oltu yhdessä jo pieni ikuisuus. En olis uskonu 7 kuukautta sitten, että oisin tässä vaiheessa elämää näin onnellisessa parisuhteessa, niin rakastavan miehen kanssa. Miehen kanssa, jonka kanssa näen yhteistä tulevaisuutta.

Oon aikaisemmin saanut tosi pahasti turpaan rakkausasioissa. Viime kesä mulla meni oikeastaan vaan sellaisessa harmaassa pilvessä, kun keskityin vain töiden tekemiseen enkä jaksanu ees ajatella miehiä. Mulla oli yhä Tinder, mutta selasin sitä lähinnä tylsyyden iskettyä eikä mulla ollut siitä sovelluksesta edes ilmotukset päällä enää.

Oltiin heinä-elokuun vaihteessa kaverin kanssa maalaamassa kaverin asuntoa, ja silloin mä sattumalta avasin Tinderin. Siellä oli supertykkäys. Yleensä skippasin kaikki noi supertykkäykset, koska vaikka en mielellään yleistäisi, niin useimmiten niitä tuli vaan ulkomaalaistaustaisilta miehiltä. Mulla ei oo maahanmuuttajia vastaan mitään, mutta mua viehättää suomalainen mies.

Siitä se sit lähti. Aika nopeesti alettiin seurustella, mut se tuntu oikeelta ja kumpikin tajus heti että tässä on kyse jostain vähä vakavammasta.

Vihdoinkin mulla on tyyppi tossa vieressä, joka haluaa mut siihen eikä oo lähdössä mihinkään. Vaikka ollaanki oltu yhdessä vasta se puoli vuotta, niin tää tyyppi on mun elämäni rakkaus.