Mä olen aina ollut pyöreä, näin nätisti sanottuna.

Tällä hetkellä olen ainakin omasta mielestäni reilusti ylipainoinen, kun katson vaakaa. Mutta en tunne oloani reilusti ylipainoiseksi. En koe itseäni normaalipainoiseksikaan, mutta mulla on vääristynyt kuva siitä, kuinka painava mä olenkaan ja kuinka paljon olen lihonut esimerkiksi viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Oon aiemmin kokeillut dieettejä, oon nutrannut, oon yrittänyt syödä terveellisesti. Nutraaminen onnistui, ja "laihduin" parin viikon aikana yli 10 kiloa, joista suurin osa oli tietysti sitä nestettä ja turvotusta, jota jatkuva sokerin ja suolan käyttäminen aiheutti. Kaikki tuli toki takaisin seuraavan kuukauden aikana.

Ollaan poikaystävän kanssa aika pahoja ruoan kotiin tilaamisessa. Monesti ollaan sovittu, että tässä kuussa vähennetään, mutta kappas, sunnuntaina onkin taas pizzaa nenän edessä. Niinkuin oli tänäänkin. Paitsi että rahaa menee ihan hulluna verrattuna itse tehtyyn ruokaan, tulee myös syötyä paljon epäterveellisemmin.

Tahtoisin, että mulla olisi parempi itsehillintä. Toivoisin, että laihduttaminen olisi helpompaa. Haluaisin, että olisin lähempänä normaalipainoa. Voisin ihan hyvin laihduttaa vaikka 30 kiloa. Kunpa vain pystyisin siihen, ja saisin motivaatiota.

Jotenkin tämän masennuksen myötä oma itseluottamus on myös tipahtanut aika lailla alemmas, kuin aikaisemmin. Koen, että mun kroppa pettää hiljalleen alta, vaikka todellisuudessa tilanne ei ole juuri kummoisempi, kuin mitä se oli kun olin "terve". Kiinnitän enemmän huomiota vatsamakkaraan tai siihen, että kun katson peilistä niin näytän tosi leveältä niin sivusta kuin edestäkin.

Oon itse kehopositiivisuuden kannalla ihan sataprosenttisesti, mutta koen, että oma kroppani olisi positiivisimmillaan, kun saisin kiloja karistettua. Puhetta ja toivetta riittää, mutta en tiedä, mistä saisin sen motivaation ja halun, joka työntäisi mua kohti tavoitteitani.