Mulle tuli vastaan yks vähän ikävämpi juttu tuossa torstai-iltana, kun oltiin opiskelijakaveriporukalla yhdessä viettämässä iltaa.

Oon ihmetellyt suunnattomasti joidenkin kavereiden reaktiota siihen, että oon parisuhteessa. En oo koskaan ollut sellanen tyyppi, joka vapaa-ajalla kauheesti hengais kavereiden kanssa, eikä mun seuraa kyllä oo kovinkaan usein kaivattukaan. Lähes puoli vuotta tässä nyt seurusteltuani, on kavereita kummasti alkanu kiinnostaa se, ettei mua näy enää (???) missään.

a) en ole missään ennenkään näkynyt

b) se ei ole teitä ennenkään kiinnostanut

c) hv

Mä oon yrittänyt kaikkeni, etten muuttuisi, kun kaikki aina väittää että parisuhde muuttaa ihmistä ja siihen kylkeen kasvaa kiinni ja liibalaaba. Mutta sitten huomasin, että ei se muutos olekaan aina siinä tyypissä, joka aloittaa parisuhteen.

Yksi mun hyvä opiskelijakaverini nimittäin sanoi torstaina, ettei pysty puhumaan mulle enää omista sinkkuongelmistaan, koska häntä ahdistaa se että oon suhteessa. Sanoo olevansa onnellinen mun puolesta, mutta ei vaan halua puhua mun kanssa enää.

Se loukkasi. Se loukkasi, koska tästä oli puhetta silloin vajaa puoli vuotta sitten, että mikään ei muutu. Mutta muuttui sitten kuitenkin.

Tuntuu siltä, kuin oisin menettänyt yhen ystävän.