Talvi on perseestä. Vihaan sitä, että vaatteita pitää olla paksu kerros päällä ja näytän ihan joltain Michelin-ukkelilta kun oon liikenteessä. Pää paleltuu ilman pipoa, mutta jos sellaisen laittaa päähän, se pilaa kampauksen. Hansikkaita on pakko käyttää mutta puhelinta ei pysty käsittelemään ne kädessä. Niin ja koska ulkona on niin kylmä, niin iPhone purkaa akkunsa hetkessä.

Koulu on paskaa. Meillä on pelkkiä ryhmätöitä, ja vaikka itselle ryhmätyö tarkoittaa sitä että on pakko skarpata koska kyseessä on myös muidenkin koulumenestys, niin se ei automaattisesti tarkoita samaa muille. Luentoja on hyvin harvoin ja siks arkeen ei muodostu minkäänlaista rutiinia. Tai sitten luentoja on joka helvetin päivä aamukasista iltapäiväneljään ja sen jälkeen oot niin kuollu ettei jaksa tehdä yhtään mitään.

Ja kun et jaksa tehdä mitään, niin pyykkivuori kasvaa. Kaikki kivoimmat vaatteet on aina pyykissä, ja jäljellä on jotain en_käytä_enää_koskaan pinkkejä paitoja, vaikka haluaisin vain pukeutua mustaan. Ja puhtaat alusvaatteetki on lopussa, jäljellä on vaan rumia mummokalsareita tai liian pieniä alushousuja jotka ei pysy ylhäällä ja valuu housujen alla.

Päätäkin särkee. Ja polveen sattuu. Ja poikaystävä vaan pelaa.

Miks valittaminen on niin helpompaa, kun positiivisista asioista puhuminen? Oikeesti on kivaa että ollaan menossa kohti kevättä. Sitä paitsi on kivaa, että on vaatteita missä on lämmin olla ja ketä kiinnostaa miten tönköltä näyttää, ollaan kaikki samassa veneessä! Kevät tulee kovaa vauhtia ja kyllä niihin kevyempiin takkeihin pääsee pikkuhiljaa siirtymään. Ja mä tykkään pitää pipoa, se pelastaa usein huonon hiuspäivän kun tukka on paskasempi kun naapurin lantala. (Sori oon landelta)

Oon onnellinen siitä, että oon saanut opiskelupaikan ja vieläpä Helsingistä. Opiskelupaikan saaminen on muuttanut mun elämää niin paljon, etten tiedä osaanko edes luetella kaikkia. En olis esimerkiksi koskaan tavannut mun poikaystävää, jos en olis opiskelemassa täällä juuri tuossa koulussa. Viikonloput on vapaita anyways, ja viikolla olevat "vapaapäivät" on vaan plussaa!

Pyykkeihin liittyen haluun kiittää mun pyykinpesukonettani puolen tunnin ja tunnin mittaisista pikapesuohjelmista. Kaikkea pyykkiä ei pysty pesemään pikapesulla, mutta ne mitä pystyy niin hallelujah, iltapäivälläkin ehtii pestä monta koneellista!

Päätä särkee ja polveen sattuu - otan Buranaa ja vaihdan asentoa. Ja annan poikaystävän pelata, koska pääsen kuitenkin sen kainaloon nukkumaan ja se just sano mulle, et se rakastaa mua.

Loppujen lopuks ongelmat on mulla aika pieniä, ja siitä pitäis osata olla kiitollinen. Tän kirjoittaminen oli itse asiassa aika virkistävää. Koska näin vertaillen sen vasta tajuaa: oon aika onnellisessa asemassa just nyt.