Mulla jatkuu opinnot ensi maanantaina, joten mun osalta kesä "päättyy" ihan pian. Katsotaanpa, mitä se mun kesäni sitten sisälsikään.

Aloitetaan vaikka toukokuusta, koska silloin mulla alkoi loma. Aloitin pääsiäisen jälkeen työpaikassa, jota vihasin ja jossa en viihtynyt yhtään. Toukokuussa kärvistelin siellä, ja kärsin eroahdistusta, kun poikaystävä oli ulkomailla. 

Toukokuun alussa myös ystäväsuhteeni kärsivät suuria muutoksen tuulia, kun niin sanotut "parhaat ystäväni" eivät kestäneet varattomuuttani, ja pistivät poikaystäväni piikkiin sen, etten päässyt Helsingistä matkustamaan keskemmäs Suomea heitä tapaamaan. Ystäväni halusivat useasti järjestää tyttöjen viikonloppuja, ja taas niin, että minä joutuisin matkustamaan pisimmän matkan. Mun talous oli koko kevään ihan kuralla ja olin tosi rahaton, myin paljon tavaraa nettikirppareilla, että sain koko vuokran aina kasaan. Kun yritin selittää heille kevään aikana, että mulla ei ole varaa reissata (tai ryypätä, mitä ystäväni tykkäävät aina yhdessä tehdä), niin he olettivat että tahdon olla vain poikaystäväni kanssa, vaikka tyttöjen viikonloppu olisi tullut mulle kyllä ihan tarpeeseenkin. Toukokuun alussa yksi ystävistäni kutsui porukkaa koolle whatsapp-ryhmässämme. En vastannut heti mitään, koska olin vanhempieni luona käymässä. Seuraavana aamuna kaikki ystäväni olivat poistuneet ryhmästä, yhtä parisuhteilevaa ystävääni lukuunottamatta.

Kyllä, tuntui paskalta. Oon edelleenkin tosi kahden vaiheilla tän jutun kanssa. Toisaalta mun tekis mieli raivota, että mitä vittua nyt taas, että mikä on homman nimi, mutta toisaalta oon ihan onnellinen että tällaiset tyypit karsiutuu elämästä pois. Jos he eivät kestä elämänmuutoksia, niin ihan hyvä tässä vaiheessa sitten lopettaa pelleily ja keskittyä olennaiseen. Kuulostan ehkä tosi ilkeeltä, mutta heidän käytös oli niin lapsellista, että mua ihan tosissaan alkoi ärsyttää. Neljä tyyppiä, ketkä oli mulle tosi läheisiä, vaan päättivät päättää meidän ystävyyden yhtenä todennäköisesti viininhuuruisena yönä.

Kesäkuun ajan tein lähinnä töitä. Mua harmitti kovasti, kun toukokuun lopulla mun paras Helsinkiystäväni lähti kesäksi töihin Pohjanmaalle, ja kävi ihan vaan pari kertaa kesän aikana Helsingissä, mutta sain nauttia hänen kissoistaan, kun kävin niitä muutaman kerran hoitamassa, kun kisujen hoitajalla oli muuta hommaa. 

Yritin kovasti selvitä arjesta. Musta alkoi tuntuu fyysisesti pahalta ennen työvuoroja ja mua ahdisti suunnattomasti mennä töihin. Mun sen hetkisellä työpaikalla oli tosi kova myllerrys menossa, kun sieltä lähti pois vakkareita, kun hommat ei toimineet. Siitä lähti kierto, että aina vaan enemmän vakkareita poistui. Lisäksi mun osaamista ei hyödynnetty kunnolla ja se turhautti mua tosi paljon, varsinkin kun uudet tyypit sai heti paljon parempaa kohtelua. Yritin kuumeisesti metsästää uutta työpaikkaa, mutten kuitenkaan löytänyt mitään parempaa. Lopulta ennen juhannusta ilmoitin pomolle, etten enää juhannuksen jälkeen jatka töitä. Vaikkei mulle ollutkaan töitä tiedossa jatkossa, niin se oli silti yks parhaista päätöksistä, mitä oon elämässäni tehnyt. Ja onneksi mun rakas poikaystäväni tuki mua päätöksen teossa ja sanoi, ettei kannata tehdä työtä josta tulee oikeesti fyysisesti noin paha olo.

Juhannus oli kiva, vietettiin se poikaystävän kanssa mun vanhempien luona ja syötiin ihan sikana kaikkee grillisafkaa ja nautiskeltiin elämästä ja paljussa olosta. Hetken ajan sai hengähtää stressistä ja työjutuista, eikä tarvinnut tehdä itse mitään kun äiti kyllä piti huolta että oli jatkuvasti syötävää nenän edessä.

No, juhannuksen jälkeen töiden metsästäminen jatkui ja lopulta heinäkuussa tärppäsi. Sain töitä kaupan alan vuokrafirmasta, joka kuulosti erittäin houkuttelevalta. Sait itse päättää koska teet töitä ja minkä verran, ja missä päin Helsinkiä tai jopa pääkaupunkiseutua. Totuus oli kuitenkin se, että kesällä kilpailu tarjotuista työvuoroista on kova, ja lopulta sain yhden työvuoron koko heinäkuun aikana.

Toisaalta tää ei ollut kauheen huono juttu, sillä saatiin vihdoinkin heinäkuun puolessavälissä meidän kissavauvamme kotiin! Oon saanut viettää aikaa kotona kissan kanssa, ja yhdessä ollaan voitu opetella, että millaista täällä kotona on ja mitä saa tehdä ja mitä ei. Kissa-arki on sujunut tosi hyvin, ja meidän vauveli oli jo "mummolassa" eli mun vanhemmilla yhden viikonlopun hoidossakin.

Käytiin nyt elokuun alussa sukuloimassa poikaystävän sukulaisilla Keski-Suomessa. Yövyttiin hänen mummolassaan, ja viihdyin siellä kyllä hyvin. Mut otettiin hyvin vastaan ja poikaystävän mummosta tuli mulle itselleni kuin oma mummo. 

Tällä viikolla on vielä kesän vika juttu edessä, eli mennään käymään poikaystävän kanssa Lintsillä. Sitten olisi kesä taputeltu ja voin iloisella mielellä palata takasin opintojen pariin, koska se tuntuu täydeltä levolta tähän kesään verrattuna. Vaikka heinäkuun sainkin oikeastaan vaan olla, niin sekin kävi raskaaksi kun ei ollut rahaa tehdä mitään. 

En tiedä mitä mä oisin tehnyt, jos mulla ei olisi mun poikaystävää tukemassa mua mun päätöksissä ja auttamassa mua. Kaiken tän keskellä tuntuu hyvältä, että on löytänyt rinnalleen oikeen tyypin.