Perjantaina mulla oli viimeinen terapiakerta. Sain siis erään liiton järjestämänä ilmaista yksilöterapiaa, ja ilmaisia istuntoja oli kymmenen. En koe, että terapian tarpeeni olisi täysin loppunut, mutta toisaalta ehdin kyllä kymmenen istunnon aikana käsittelemään vanhoja asioita, joita en ollut vielä koskaan aikaisemmin oikeasti käsitellyt. Musta tuntuu, että selviän kyllä kesän ihan ilman mitään. Tai no ei ilman mitään, kyllä mun täytyy varmaankin sitä melatoniinia edelleen käyttää (mistä tulikin mieleen, että täytyy uusia resepti). 

Aika ajoin mietin, että mulla on jonkinlaisia viitteitä kaksisuuntaiseen. Tai tuntuu välillä, että päivät heittelee niin paljon, joskus on ihan todella masentavia päiviä, ja joskus taas oon hyperaktiivinen. Välillä voi jopa keskellä päivää vaihtua yhdestä toiseen. Kaksisuuntainen mielialahäiriö kuulostaa jotenkin tosi sairaalta omaan korvaan, enkä haluisi, että itsellä se olisi, mutta toisaalta silti tuntuu, että siihen voisi olla mahdollisuus.

Varasin ajan myös taas opiskeluterveydenhoitajalle. Hän pyysi palaamaan vastaanotolleen, kun olen saanut terapian käytyä. On mukavaa, että terveydenhoitaja oikeasti välittää voinnista, ja haluaa että tulen tällaiseen check uppiin. Pitäisi ehkä miettiä, mistä kaikesta terveydenhoitajan kanssa pitäisi jutella. 

Ensi viikko on kuitenkin kiva viikko - maanantaina on kesäkurssin luento, tiistaina terveydenhoitajan aika, jonka jälkeen tapaan 3 kuukautta ulkomaanvaihdossa ollutta ystävääni, ja sen jälkeen lähdetään poikaystävän ja kattien kanssa maalle. Siellä on tällä hetkellä jotenkin niin hyvä ja turvallista olla. Äiti osaa olla niin ymmärtäväinen ja hän tukee mua tässä prosessissa, mikä tää sit ikinä onkaan. Ja siellä on vielä niin kaunista kesällä!

Työharjoittelunkin sain kunnialla päätökseen. 13 viikkoa sitten en todellakaan olisi uskonut, että saan koko harjoittelun suoritettua. Loppujen lopuksi taisin jopa luvata, että menen samaiseen työpaikkaan syksyllä takaisin tekemään keikkaduunia. Kesä ehtii kullata muistot ja syksyllä voi sitten mennä taas muistelemaan, että mikäs kaikki siellä aiheuttikaan vitutusta ja ahdistusta.