En ole kirjoitellut tänne melkein kahteen kuukauteen. Kesä on mennyt hirveän nopeasti. Olen saanut tehdä työtä, joka on tosi voimiavievää, mutta josta pidän todella paljon. Olen nauttinut ja kärsinyt helteistä, laittanut rahaa itseeni ja omaan hyvinvointiin ja sisustanut kotiamme.

Ensin työ. Olen oman alan työpaikassa, jossa olen viihtynyt todella hyvin. Työ on toisella paikkakunnalla, jonka vuoksi olen viettänyt myös paljon aikaa vanhemmillani. Pitkästä aikaa olen nauttinut siitäkin, sillä kesällä maalla on jotenkin ihanaa olla. On rauhallista ja tekemistä riittää.

Koti. Olen alkanut kokea pientä ahdistusta pääkaupungissa asumisesta. Meillä on sinällään viihtyisä koti, vaikka hieman ärsyttääkin ettei saatu lupaa taloyhtiöltä parvekkeen lasitukseen (miehen isä omistaa siis asunnon, jossa olemme vuokralla). Olen sitä sisustanut mieleisekseni, ja asuinalue on myös rauhallinen ja ihana, mutta jotenkin mua ahdistaa asua Helsingissä.

Yksinäisyys. Tunnen oloni yksinäiseksi Helsingissä ja se on varmasti iso osa sitä, miksi en siellä jotenkin enää tahtoisi kauaa asustella. Joo, mulla on toki avomies ja kaksi kissaa, mutta kavereita Helsingissä ei juurikaan ole. On mulla opiskelukavereita toki, mutta he ovat kaikki muualla töissä ja tiedän, että kun puolen vuoden päästä (toivottavasti) valmistutaan, niin yhteydenpito todennäköisesti päättyy, sillä sen jälkeen meillä ei oikeastaan ole enää mitään yhteistä. Kaipaisin jotenkin lähemmäs omaa perhettä asumaan, jotta olisi helpompaa käydä vanhempien luona ja nähdä veljiä. Ainakin vielä puolitoista vuotta asumme Helsingissä miehen opintojen vuoksi, mutta omana toiveena ainakin on, että pääsisimme muuttamaan.

Fiilis. Mulla on päällisin puolin mennyt kesä ihan hyvin. Välillä on hetkiä, kun en kykene millään ajattelemaan positiivisesti ja tiuskin kaikille. Työ verottaa omaa jaksamista sinänsä, ettei vapaa-ajalla jaksa aina olla niin sosiaalinen kuin ehkä pitäisi tai iloinen siitä, että pääsee viettämään miehen kanssa aikaa. Toisaalta olen onnellinen, toisaalta onneton. Yhtä vuoristorataa kaikki.

Huh. Tulipahan taas kirjoitettua jotain. Pakko välillä tyhjentää päätä tännekin. Hulluksihan tässä tulisi, jos ei pystyisi purkamaan.