Pari kuukautta on mennyt ihan silmänräpäyksessä. Oon viimeksi kirjoittanut lokakuun puolessavälissä.

Mun oma oloni on parantunut, mutta miehellä on puhjennut akuutti paniikkihäiriö. Hänellä on se oireillut vuosia sitten ennenkin, mutta nyt se on taas kovin rajusti päällä. Välillä olen itse ihan avuttomana vieressä katsomassa, kun en voi tehdä mitään helpottaakseni hänen oloaan.

Positiivisiakin muutoksia meille on tulossa: ollaan vihdoinkin muuttamassa pois pk-seudulta hieman pienempään kaupunkiin. Pysytään kuitenkin tunnin päässä Helsingistä, ettei liian kauas lähdetä. Uusi asuntomme on kolmio hissitalossa, ja parveke saa lasitukset helmikuussa. Aivan mahtavaa! Ja vuokra on sama kuin nykyisessä kaksiossamme, johon suhteilla ollaan saatu alhaisempi vuokra.

Minä pakerran vielä omien kouluhommieni parissa, ja valmistun helmikuussa. Sain oman alan töitä kevääksi ja sekin on osasyy siihen, että muutetaan. 

Mun elämäntaparemontti on taas vähän repsahtanut, mutta seurailen silti painoani edelleen ja kyllä siinä pikkuhiljaa muutoksia näkyy. Olen antanut itselleni luvan joulun ja uuden vuoden ajan olla seuraamatta sitä, mutta niin vaan tänä aamunakin kävin vaa'alla (ei onneksi ollut tullut joulukiloja).

Mä olen ihan innoissani, kun pääsen sisustamaan uutta kotia. Mitään isompia hankintoja ei sänkyä lukuunottamatta tarvitse tehdä, mikä on myös kiva juttu.