Kaamosmasennus on iskenyt muhunkin. Johan tässä olikin aika pitkä tauko, ettei kaikki tuntunut paskalta ja en itkenyt koko aikaa.

Okei, itkuihin vaikuttaa myös se, että mulla on tunteet tosi pinnassa. Jouluna poikaystävä oli mun luona reilut kaksi viikkoa, enkä vieläkään ole palautunut siitä, että ei nukuta vierekkäin joka yö. On tosi outoa olla taas niin kaukana toisistaan. Me ei oltu myöskään varmaan viikkoon juteltu kunnolla, ja näin etäsuhteessa se tuntuu tosi pahalta. Mutta tänään ollaan sentään oltu taas pitkästä aikaa normaalilla tavalla kontaktissa.

Tänään oli kuitenkin hyvä päivä. Sain avaimet uuteen kotiin, ja pääsen muuttamaan ensi kuun puolivälissä uuteen asuntooni. Saan vihdoinkin heittää hyvästit tälle nykyiselle asunnolle, jossa olen joutunut asumaan edellisestä erosta asti. Asunto on ihana, mutta on myös todella virkistävää päästä muuttamaan mun kotiin, pois tästä kodista ja vanhoista muistoista. Ja toki sekin, että tuun säästämään rahaa koska uuden asunnon vuokra on pienempi.

Oon pakkaillut muutamia laatikoita jo, ja tavaroiden läpikäyminen on myöskin ollut erittäin terapeuttista. Oon aika vapaalla kädellä heittänyt menemään asioita, jotka on vaan pyörinyt mukana muutosta toiseen, jotka muistuttaa entisestä suhteesta ja jotka on mulle vaan turhia.

Perjantaina taas helpottaa, kun saan poikaystäväni tänne. Mulla on ollut sitä taas aivan sairas ikävä. Viimeksi se jätti paitansa tänne, ja oon sitä tasaisin väliajoin käynyt nuuhkimassa. Kutsu vaan säälittäväksi mutta tuttu tuoksu helpottaa ikävää.