Tänään on niin maanantai kuin vain voi olla.

En tiedä johtuuko tämä identiteettikriisistä, kun eilen illalla sävytin hiusteni latvoja sinisellä, ja sisäinen kapinalliseni pääsi valloilleen. Tai johtuuko tämä tulevista menkoista. Nukuinkohan huonosti?

Viikonloppu oli ihana. Kävimme poikaystävän kanssa viikonloppuvisiitillä mun vanhemmilla, ja oli ihana viettää hänen kanssa aikaa siellä. Viimeksi kun olin siellä ilman häntä, koko ajan oli tunne että jotain puuttuu.

Heti aamusta kun heräsin, oli ihan jäätävä kiukku päällä. Kun kävelin kaveriporukan luo ennen aamun (ja vuoden) ensimmäistä luentoa, kaveri sano että "eikä sulla on homehiukset, eiei." Olipa ihana vastaanotto pitkän loman jälkeen.

Ollaan tänään oltu vierailemassa naapurikorkeakoulun tiloissa, ja täällä on ihan perseestä.

Jatkuvat huomauttelut kavereilta, "sä näytät niin vihaselta", "sä oot kyllästyneen näkönen", tai "toi näyttää aika äkäseltä".

Kun joskus täältä pääsen kotiin, meen kauppaan ja ostan kasan kaikkea hyvää ja teen lettuja. Ja käperryn poikaystävän kainaloon. Perkele.