Viime aikoina oon tullut ajatelleeksi paljon yksinäisyyttä ja yksin olemista. Nää kaks on ihan eri asioita, mutta voi kulkee käsi kädessä.

Mulla ja poikaystävälläni tuli täyteen vuosi seurustelua tässä hetki sitten. Tää vuosi on ollu yks elämäni parhaista, sillä mä koen että oon löytänyt elämäni rakkauden ja sielunkumppanin, mutta samalla tää vuosi on ollu yks raskaimmista muuten ihmissuhderintamalla.

Mulla ei ole koskaan ollut mitenkään kovin pitkiä ja kestäviä ihmissuhteita. Se, että oon ollut parisuhteessa näinkin pitkään, on jo ihme. Mä koen, että joku mussa on vikana kun ennen pitkää kaikki ystävyyssuhteet kariutuu, ja se menee aika lailla sykleissä. Pari vuotta menee ihan ok, mutta sitten löytyy jotain ongelmakohtia, tunnen ulkopuolisuutta tai jotain muuta tapahtuu, kuten esimerkiksi viime keväänä kun osa ystävistäni dumppas mut siksi, koska olin parisuhteessa ja suoraan sanottuna rahaton, eli en päässyt jatkuvasti matkustelemaan ympäri Suomea viettämässä tyttöjen iltoja.

Mä oon aina ollut sellanen tyyppi, joka viihtyy ihan tosi hyvin itsekseen. Siksipä ehkä kun huomaan olevani ulkopuolinen, koen parhaaks puolustusmekanismiksi vaan vetäytyä kokonaan pois. Mä oon myös tosi huono käsittelemään ihmissuhdeongelmia, en tuo niitä tapetille ennen kun on ihan pakko, ja siihen mennessä oon ehtinyt pyöritellä ja suurennella asioita mielessä vaikka kuinka paljon. Mulle on ollut aina vaikeeta puhua tuntemuksista ja tunteista, ja yritänkin aina peittää ne.

Mutta sitten kun olen täysin yksin keskellä tällaista myräkkää, mä hajoan. Kuten tällä hetkellä. Poikaystävä on koiravahtina eri paikkakunnalla, ja minä yksin kissan kanssa kotona. Pää on ihan sekaisin, tunnen ikävää ja kun on jo valmiiks vähän paska fiilis, niin kaikki vastoinkäymiset tuntuu miljoona kertaa vahvemmilta. Niinkun vaikka se, että leikkisällä päällä oleva puolivuotias kissa raapaisee vahingossa.

Oikeesti mulla menee tällä hetkellä vielä ihan hyvin. Oon ihanassa harjoittelupaikassa, jossa toivoisin voivani työskennellä joskus. Mulla on rakkautta elämässä, paras ystävä ja poikaystävä samassa paketissa. Mulla on ihana kissa, joka on vielä söpö ja pieni. Mulla on kavereita ympärilläni, joiden kanssa yhteydenpitoo voisin kyllä vähän skarpata. Mulla on kaikki ihan hyvin. Ainakin niin yritän nyt vakuuttaa itelleni.